sunnuntai 27. lokakuuta 2013

~ Kuvatarina: Tähdenlento osa 3 ~

Moi!
Anteeksi, etten ole postaillut. Nuket eivät ole erityisemmin inspanneet ja kaikki vaatteet olivat (huom. olivat) hävinneet ja Marcuksen peruukkikin oli hävinnyt. Mutta nyt kun ne löytyivät päätin kuvata kuvatarinaan kolmannen osan. Tässä osassa mukana ovat Marcus ja Marcuksen pikkusisko Mary. Mary on pikkusiskoni nukke. Ja tietysti tarinassa mainitaan Lillie ja May, mutta niitä ei kyllä erityisemmin näy.

Ainiin, tässä pientä tiivistelmää siitä mitä aiemmin on tapahtunut:
Marcus ja May alkoivat seurustelemaan, josta Lillie on todella mustasukkainen, vaikkei sitä myönnäkään. Mary koitti piristää Lillietä, mutta sai hänet ainoastaan entistä vihaisemmaksi. Lillie huusi Marylle ja meni kotiinsa, jossa sitten tajusi käyttäytyneensä idiootisti. Hävetessään käytöstään hän päätti muuttaa mahdollisimman kauas, Uuteen-Seelantiin. Lillie ehti jättää jo kirjeen huoneeseensa, että on muuttamassa, mutta samalla hänen puhelimensa soi. Hän meni sairaalalle, jossa tapasi onnettomuuteen joutuneen Allisonin, joka oli saanut tietää heidän olevan siskoksia. 

Samaan aikaan toisaalla Marcus oli käynyt Lillien luona, jotta voisi pyytää anteeksi ( vaikkei Marcuksella siihen mitään syytä ollutkaan ) ja hän oli nähnyt Lillien kirjeen. Marcus ryntäsi Mayn luokse ja he lähtivät etsimään Lillietä ennen kuin tuo ehtisi karata.

Tarina alkaa...

puhuu HUUTAA *tekee* ajattelee

Marcus: May etsii ulkoa, minä etsin jo yläkerrasta. Lillien täytyy olla alakerrassa, tai ehkä hän on jo ehtinyt lähteä... Ei, en saa ajatella tälläisiä. Minun täytyy pitää mieleni positiivisena, Lillie ei mitenkään ole voinut vielä nousta koneeseen. Hän on täällä jossain... Mutta missä?

Mary: Moi

Marcus: *säikähtää ja kääntyy nopeasti* Ai hei Mary. En huomannut sinun tulevan.

Mary: *istuu viereen ja laskee liskon maahan* Ei se haittaa... Onko kaikki hyvin?

Marcus: *kääntää katseen hetkeksi pois* Ei todellakaan ole.

Marcus: *katsoo takaisin siskoonsa* Mutta minulla ei todellakaan ole aikaa jutella siitä!

Marcus: Näetkös, minun täytyy etsiä Lillie.

Mary: Etsiä Lillie?

Marcus: Ennen kuin hän nousee Uuden-Seelannin koneeseen. Sitten emme voisi enää pysäyttää häntä ja se olisi varmaankin viimeinen kerta, kun enää ikinä näkisimme hänet.
Mary: *nousee ylös* Voinko auttaa?
Marcus: ET! Olet aivan liian pieni, ei sinusta olisi muuta kuin haittaa.

Mary: Lilliehän on sairaalassa Allisonin luona... Ehkä minun pitäisi sanoa siitä Marcukselle. Vaikka hän vaikuttaakin todella vihaiselta.... Mu-mutta Lillie ei ole edes menossa konee...

Marcus: Mary, riittää. Etsin Lillien ennen kuin hän lähtee, ei minulla ole aikaa noin tyhmille jutuille.

Mary: *rojahtaa maahan* Mutta Lillie ei ole edes lähdössä!

Marcus: MARY! *lähtee pois*

Mary:*itkee* Kukaan ei ikinä usko minua. Olen aivan liian pieni kaikkeen.....


Mary: *pyyhkii kyyneleitä ja niiskuttaa*












Mary: Liskoseni, nyt näyttää siltä, että me kaksi olemme ainoat viisaat täällä. Nyt kun Marcus on Mayn kanssa ei hän enää kuuntele edes minua, sanoo vain liian pieneksi. Tai ehkä minä sitten tosiaan olen liian pieni tekemään mitään järkevää... Mennään kotiin :'(.

No siinä oli Tähdenlennon kolmas osa? Pidittekö? Kommenttia saa laittaa.
Ja ainiin - Olen tehnyt myös toisen blogin, joka on enimmäkseen tyyliä valokuvaus ja ehkä pieni ripaus omaa elämäänikin siellä. Käykää toki katsomassa.

2 kommenttia: